Saapaslukemisto: Pojat urhokkaat

Olen asettanut vuodelle 2024 jo perinteeksi tulleen 12 kirjan lukutavoitteen. Näin kesäkuun loppupuolella on mukava todeta, että laskuri on viimein 1/12.

Vuoden ensimmäinen luettu teos on tammikuusta asti kirjastosta lainassa ollut Terry Pratchettin Pojat urhokkaat, jossa lähdetään sotimaan. Vai lähdetäänkö sittenkään? Pratchett on aina osannut nostaa esille sen, miten järjetöntä ihmisen toiminta voi olla ja miten vähällä sen vähäisenkin järjen saa kumottua. Tässä teoksessa, etenkin tässä maailman tilanteessa, puhututtaa eritoten sotimisen järjenvastaisuus. Tarina antaa muutenkin paljon ja peilaa hyvin edelleenkin pinnalla olevia kysymyksiä, vaikka ensipainos onkin jo liki 30 vuotta vanha.

Ajatonta satiiria aikuiseen makuun siis.